Tämä keinotekoinen varsivehnä, vaikkakin vain esine, on lähes täydellinen jäljennös luonnon viehätyksestä. Kolmihaaraiset oksat, kuin vuosien sateet, tiivistävät sadonkorjuun ilon ja toivon siemenet. Jokainen vehnänjyvä on täyteläinen ja kiiltävä, ikään kuin se olisi lahja Äiti Maalta, ja ihmiset haluavat väistämättä koskettaa sitä hellästi ja tuntea luonnon lämmön.
Sen väri ei ole räikeä, mutta siinä on hiljainen kauneus. Vaalean kullankeltainen sävy näyttää auringossa erityisen lämpimältä, ikään kuin aurinko olisi kevyesti murustettu, siroteltu tälle vehnänoksalle. Tuulen puhaltaessa se heiluu kevyesti, ikään kuin kuiskaten, kertoen kasvun ja sadonkorjuun tarinaa.
Se on niin yksinkertainen kuin yksi ainoa vehnänoksa, mutta se on tuonut minulle loputtomasti haaveita ja liikuttanut minua. Se ei ole vain eräänlainen koriste, vaan myös eräänlainen hengellinen ravinto. Aina kun olen väsynyt, se voi aina tuoda minulle rauhaa ja lohtua, antaa minun löytää palan omaa puhdasta maata tässä meluisassa maailmassa.
Se ei tarvitse kukkaisia sanoja kaunistaakseen sitä, eikä se tarvitse monimutkaisia muotoja ilmaistakseen sitä. Yksikin vehnänoksa riittää antamaan meille tuntea sydämemme pohjasta kumpuavan lämmön ja kauneuden. Ehkä tämä on yksinkertaisuuden voima. Yksinkertaisuus on paluuta kauneuteen, paluuta todelliseen asenteeseen. Monimutkaisessa maailmassa tarvitsemme yksinkertaisuutta pestäksemme sielun pölyt pois, löytääksemme alkuperäisen puhtauden ja kauneuden.
Usein tavoittelemme noita upeita ja monimutkaisia asioita, mutta jätämme huomiotta ympärillämme olevan yksinkertaisen ja kauniin olemassaolon. Itse asiassa todellinen onnellisuus piilee usein näissä näennäisen tavallisissa asioissa. Niin kauan kuin laitamme sydämemme tuntemaan ja kokemaan, voimme löytää elämän äärettömän kauneuden.
Julkaisun aika: 02.04.2024